“Tuhannen” maun piirakka

Herkut kuuluvat myös elämään ja yritän mahdollisuuksien mukaan leipoa ja valmistaa niitä itse. Aina ei ole aikaa (lue että harvoin) tehdä monimutkaisia reseptejä vaan haluaisi saada nopeasti ja helposti hyvää. Minulla on mummon peruja oleva omenapiirakkaohje, mitä olen lapsuudesta asti tehnyt. Ajan saatossa olen tehnyt siitä monenlaisia variaatioita ja joka kerta piirakka on aina vähän erilainen. Väitän myös, että ohje onnistuu aina. Olen joskus unohtanut esimerkiksi lisätä kananmunat ja silti piirakka oli maistuvaa, vain vähän matalampi.

Perusohje on helppo ja onnistuu lapsiltakin helposti. Alunperin mittoina ohjeessa oli kahvikuppi ja lusikka, mutta olen ne muokannut nykyajan mittoihin sopiviksi.

1 kananmuna

1,5 dl sokeria

1,5 dl maitoa

3dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

50g voisulaa

Kaikki aineet sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi ja kaadetaan piirakkavuokaan. Päälle haluttu täyte ja paistetaan 200 asteessa noin 30 min (piirakan pohja on kauniin ruskea, lasisessa vuuassa helppo tarkistaa)

Miksi tämä sitten on mielestäni “tuhannen” maun piirakka? Pohjan taikinaa voi muutella esimerkiksi vaihtamalla maito ananasmehuun, omenamehuun, maustamattomaan jogurttiin jne. Jauhoja voi vaihdella grahamjauhoiksi, korvata osan kauraleseillä, mantelijauheella, vain mielikuvitus on rajana. Pidä kuitenkin taikina melko juoksevana ja säätele jauhoja sen mukaan. Kokeile ensin perusreseptiä ja ala sitten kokeilemaan.

Piirakan täytevaihtoehdot ovat myös rajattomat. Milloin perinteinen omenapiirakka, milloin ananasta ja banaania. Marjat, hillot ja hedelmät. Rohkeasti kokeilemaan.

Välillä olen laittanut marjojen tai omenaviipaleiden päälle rahkatäytteen, mikä on seuraavanlainen:

1 prk rahkaa

1 kananmuna

sokeria, vaniljasokeria ja sitruunamehua

Rohkeasti kokeilemaan!

P.S Taikinasta voi tehdä myös muffinsseja. Sekoita taikinaan esimerkiksi marjoja tai hilloa.

Elämäntapamuutos

Viimeinen vuosi on ollut aikamoista ylä- ja alamäkeä. Onkin tuntunut, että oloni ja tapani ovat vain menneet huonoon suuntaan. Aloitin elämäntapamuutokseni jo kolme vuotta sitten ja ajattelin olevani tällä hetkellä jo aivan toisenlaisessa elämäntilanteessa. Niinhän se on, että tämä on elämää ja kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee.

 Kuitenkin juuri nyt huomaan, että kaikesta huolimatta on tapahtunut paljon pieniä muutoksia joista täytyy olla iloinen. Herkuttelen edelleen, mutta huomaan että siihen riittää paljon pienempi määrä herkkuja. Monet ennen lempiruuiksi ajatteleman ruuat ovat vaihtuneet paremmin hyvinvointiani tukeviin ruokiin, nukun riittävästi ja noudatan säännöllistä unirytmiä. Jo kaikista edellämainituista asioista tulee olla iloinen, sillä muutokset ovat suurella todennäköisyydellä niitä pysyviä muutoksia.

On hyvä ymmärtää, että meidän ei tarvitse olla täydellisiä vaan pienet valinnat arjessa vievät meitä kohti pysyviä muutoksia aivan huomaamattomasti. On myös annettava itselle aikaa, kaikki ei tapahdu hetkessä. Et ole tullut tähänkään tilanteeseen muutamassa viikossa etkä kuukaudessa. Anna siis haluamisille muutoksille aikaa ja pysähdy myös välillä huomaamaanne muutokset. 

Alipalautuminen-aiheuttaa tulevaisuuden terveysongelmat?

”Vain urheilijan tarvitsee palautua”, oletko sinäkin ajatellut näin? Monesti palautumisen tarve mielletään vain palautumiseksi kovan urheilusuorituksen- tai harjoittelun rasituksesta eikä ajatella, että kaikesta kehoa kuormittavasta fyysisestä ja psyykkisestä kuormituksesta pitää antaa kehon ja mielen palautua.

Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa unohdetaan helposti tämä puoli. On tärkeää olla tehokas sekä tuottava ja myös vapaa-ajan tulee täyttyä erilaisista aktiviteeteista ja toiminnasta. Monesti tämä tapahtuu unesta tinkimällä. Mihin tämä siis johtaa?

On tärkeää ensin pohtia, mitä tuo palautuminen oikeastaan on ja milloin sitä tapahtuu. Palautuminen on siis sitä, että kehon fyysiset ja henkiset voimavarat palautuvat kuormitusta edeltävälle tasolle. Tämä ei tapahdu, jos jatkuvasti vain kuormitetaan kehoa ja mieltä, niiden välillä palautumatta. On hyvä myös huomioida, että myös mielyttäväksi koettu tekeminen voi kuormittaa.

Parhain keino edistää palautumista on uni ja suurin osa palautumisesta tapahtuukin juuri unen aikana. Keskimäärin ihminen tarvitsee noin 8 tuntia unta joka yö, sillä unta ei voi varastoida. Riittävän unen lisäksi tulisi kiinnittää huomiota sen laatuun. Unen aikana aivot myös huoltavat itseään esimerkiksi poistamalla kuona-aineita sekä järjestelemällä opittuja ja koettuja asioita pitkäaikaiseen muistiin jne., siksi unen eri vaiheet tulisi myös unen aikana toteutua.

Tämän lisäksi palautumista pitäisi tapahtua pienissä määrissä pitkin päivää. Hyviä päivänaikaisia palauttavia toimintoja ovat sellaiset toiminnot, missä keho rentoutuu ja jokaisen tulee löytää itselleen se sopiva muoto. Onko se rauhallinen kävelyretki, retki luontoon, kirjan lukeminen, neulominen, rentoutusharjoitus, meditaatio vai jotain muuta.

Mitä sitten tapahtuu, jos emme anna keholle ja mielelle aikaa palautua? Kehosi ylikuormittuu, alipalautuu ja alkaa oireilemaan hyvin monin eri tavoin. Joillakin se vie pidemmän ajan ja toiset alkavat oireilemaan hyvinkin nopeasti. Oireiden kirjo voi olla hyvinkin runsas ja yleisiä oireita ovat vaikeus pysähtyä paikoilleen, hiljentyä tai nukahtaa, rytmihäiriöt, kohonnut verenpaine, jatkuvat lihaskivut, suolisto-oireet, keskittymiskyvynpuute, ärtyneisyys ja muistihäiriöt.

Tuo oireiden lista on sellainen, että helposti kiireen keskellä ne jättää huomioimatta tai ei osaa ajatella, että ne voisivat johtua siitä, että olet kuormittanut itseäsi liikaa ja olisi aika vähän hellittää.

Loppujen lopuksi, kun jätämme oireet vain huomioimatta ja kuormitamme elimistöämme vain enemmän ja enemmän antamatta sille aikaa palautua saattaa tulla totaali pysähdys ja kehosi sekä mielesi ”tilttaa”, jotta ymmärtäisit levätä ja palautua. Tästä onkin sitten pitkä tie kohti hyvää oloa ja paluuta normaali arkeen, uuteen arkeen. Usein kuntoutuminen tästä tilasta kestää vähintääkin kuukausia jopa vuosia ja tämän jälkeenkin keho on herkkä ylikuormittumaan. Tästä aiheutuu yksilötasolla sekä yhteiskunnan tasolla paljon kustannuksia työkyvyn alentumisen- tai jopa työkyvyttömyyden takia. Yksilötasolla tämä aiheuttaa paljon huolta ja murhetta myös läheisille.

Mitä meidän tulisi siis huomioida, jotta emme aiheuttaisi meille terveysongelmia alipalautumisen ja ylikuormituksen takia?

Tärkein asia on varmasti esittää itselleen kysymys, mitä minä voisin tehdä, että autan pysymään itseäni tasapainossa ja saada vielä monia laadukkaita elinvuosia. Palautuminen on oivaltamista, pieniä valintoja jokapäiväisessä arjessa, kehon kuuntelua ja opettelua siitä, miten kehosi reakoi. Ennenkaikkea se vaatii asennemuutosta siitä ettei sinun tarvitse olla koko ajan tehokas ja tuottava, vaan on ihan luvallista vain olla ja nautti auringonlaskusta, kedon kukkasesta, perhosen lennosta. Ei pidä myöskään uskoa että voittajat eivät nuku, kaikille voittajille sekään ei sovi, pitää löytää se oma tie hyvinvointiin ja tasapainoiseen elämään sovittaen työ- ja vapaa-aika sopivalla tavalla yhteen.

Lähteet:

Ahl, Noora-Maria, 2021, Luentotallenne, Itä-Suomen avoin yliopisto, Mitä on stressi?

Jaakkola Kaisa, Palaudu ja Vahvistu, 2018 Tammi

Jokiniva Mia, Vapaudu stressistä, 2017, Gummerus

Uusitalo-Arila Liisa, Uuvuksissa, 2019, Tuuma-kustannus (äänikirja)