“Tuhannen” maun piirakka

Herkut kuuluvat myös elämään ja yritän mahdollisuuksien mukaan leipoa ja valmistaa niitä itse. Aina ei ole aikaa (lue että harvoin) tehdä monimutkaisia reseptejä vaan haluaisi saada nopeasti ja helposti hyvää. Minulla on mummon peruja oleva omenapiirakkaohje, mitä olen lapsuudesta asti tehnyt. Ajan saatossa olen tehnyt siitä monenlaisia variaatioita ja joka kerta piirakka on aina vähän erilainen. Väitän myös, että ohje onnistuu aina. Olen joskus unohtanut esimerkiksi lisätä kananmunat ja silti piirakka oli maistuvaa, vain vähän matalampi.

Perusohje on helppo ja onnistuu lapsiltakin helposti. Alunperin mittoina ohjeessa oli kahvikuppi ja lusikka, mutta olen ne muokannut nykyajan mittoihin sopiviksi.

1 kananmuna

1,5 dl sokeria

1,5 dl maitoa

3dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

50g voisulaa

Kaikki aineet sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi ja kaadetaan piirakkavuokaan. Päälle haluttu täyte ja paistetaan 200 asteessa noin 30 min (piirakan pohja on kauniin ruskea, lasisessa vuuassa helppo tarkistaa)

Miksi tämä sitten on mielestäni “tuhannen” maun piirakka? Pohjan taikinaa voi muutella esimerkiksi vaihtamalla maito ananasmehuun, omenamehuun, maustamattomaan jogurttiin jne. Jauhoja voi vaihdella grahamjauhoiksi, korvata osan kauraleseillä, mantelijauheella, vain mielikuvitus on rajana. Pidä kuitenkin taikina melko juoksevana ja säätele jauhoja sen mukaan. Kokeile ensin perusreseptiä ja ala sitten kokeilemaan.

Piirakan täytevaihtoehdot ovat myös rajattomat. Milloin perinteinen omenapiirakka, milloin ananasta ja banaania. Marjat, hillot ja hedelmät. Rohkeasti kokeilemaan.

Välillä olen laittanut marjojen tai omenaviipaleiden päälle rahkatäytteen, mikä on seuraavanlainen:

1 prk rahkaa

1 kananmuna

sokeria, vaniljasokeria ja sitruunamehua

Rohkeasti kokeilemaan!

P.S Taikinasta voi tehdä myös muffinsseja. Sekoita taikinaan esimerkiksi marjoja tai hilloa.

Elämäntapamuutos

Viimeinen vuosi on ollut aikamoista ylä- ja alamäkeä. Onkin tuntunut, että oloni ja tapani ovat vain menneet huonoon suuntaan. Aloitin elämäntapamuutokseni jo kolme vuotta sitten ja ajattelin olevani tällä hetkellä jo aivan toisenlaisessa elämäntilanteessa. Niinhän se on, että tämä on elämää ja kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee.

 Kuitenkin juuri nyt huomaan, että kaikesta huolimatta on tapahtunut paljon pieniä muutoksia joista täytyy olla iloinen. Herkuttelen edelleen, mutta huomaan että siihen riittää paljon pienempi määrä herkkuja. Monet ennen lempiruuiksi ajatteleman ruuat ovat vaihtuneet paremmin hyvinvointiani tukeviin ruokiin, nukun riittävästi ja noudatan säännöllistä unirytmiä. Jo kaikista edellämainituista asioista tulee olla iloinen, sillä muutokset ovat suurella todennäköisyydellä niitä pysyviä muutoksia.

On hyvä ymmärtää, että meidän ei tarvitse olla täydellisiä vaan pienet valinnat arjessa vievät meitä kohti pysyviä muutoksia aivan huomaamattomasti. On myös annettava itselle aikaa, kaikki ei tapahdu hetkessä. Et ole tullut tähänkään tilanteeseen muutamassa viikossa etkä kuukaudessa. Anna siis haluamisille muutoksille aikaa ja pysähdy myös välillä huomaamaanne muutokset.